Suunnan valitseminen on tärkeää, sillä ilman suuntaa pyörii helposti paikallaan ympyrää. Tavoitteita asettamalla luomme itsellemme suunnan. Suurin osa yhteisöstämme tavoittelee jotain vielä saavuttamatonta, kuten hoikempaa ulkomuotoa tai parempaa suorituskykyä. On tavoite oikeastaan mikä vaan, välillä on syytä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miksi tavoite on tärkeä. Miten muuten voisi tietää onko valitsemamme suunta meille oikea?

Kuva: urbananimalathletics.com

Kaikilla ihmisillä on unelmia ja monella ne on jopa jalostettu tavoitteiksi. Tavoitteen laatiminen ei ole vaikeaa. Se vaatii vaan päätöksen. Suunnitelman laatiminen tavoitteen saavuttamiseksi on myös helppoa. Sen jälkeen alkaa vaikein osuus, itse tekeminen. Suunnitelman suorittaminen ei sekään ole teknisesti vaikeaa, mutta suunnitelmassa pysyminen saattaa olla. Moni kadottaa suunnan matkan varrella, kun joku muu asia alkaa kiinnostamaan enemmän.

Tavoitteet ovat vahvasti sidottuina arvomaailmaamme. Mikäli tavoite ei ole synkassa arvoihimme, on todennäköistä ettei tavoite ole tarpeeksi tärkeä ja jää sen takia saavuttamatta. Tästä syystä kannattaa uhrata muutama minuutti miettimiseen onko tavoite tarpeeksi tärkeä vai ei.

Kaikkialla puhutaan motivaatiosta. On motivaatiovideoita, motivaatiokirjoja ja facebook feedi täynnä motivaatiomemejä. Yleisimmin motivaatiosta puhutaan, kun on kyse sen puutteesta. ”En ole treenannut. Motivaatio on jotenkin hukassa”. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että sana ”motivaatio” on täysin yliarvostettu. Siitä on viimeaikoina puhuttu niin paljon, että osa käyttää sitä jo tekosyynä. Aina ei tarvii olla innoissaan tehdessään jotain. Kyllä, sen täytyy jotenkin tuoda mielihyvää, mutta eihän se tarkoita että tarvitsee aina olla niin motivoitunut. Kunhan ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee sen mitä pitää tehdä, jos haluaa saavuttaa tavoitteensa. Missään nimessä en suosittele itsepäisyyttä, vaan enemmänkin hetkeksi pysähtymistä ja syiden miettimistä.

Kuvitellaan, että haluat nostaa enemmän rautaa. Laadit tavoitteen työntää 100 kg suorille käsille pääsi yläpuolelle. Kirjoitat tavoitteen ylös ja teet suunnitelman miten aiot saavuttaa sen. On aika ruveta töihin. Jostain syystä vaivannäkö ei kuitenkaan kiinnosta sinua mitenkään ja joudut raahaamaan itsesi salille päivä toisensa jälkeen. Miksi? Koska luultavasti et ole miettinyt tavoitettasi tarpeeksi. Ehkä syy miksi haluat olla vahva, ei olekaan ihan selvä. Tavoite ei ole tarpeeksi tärkeä ja sen takia työmoraali ei riitä. Ehkä on syytä miettiä onko kyseinen tavoite sinulle tärkeä sittenkään, vai oletko vaan kiireessä tehnyt päätöksen tulla vahvaksi sen enempää sitä miettimättä. Moni liikkuu vaan näyttääkseen hyvältä. Siinäkään tavoitteessa ei ole mitään vikaa. Hyvältä näyttäminen ei ole pinnallinen arvo, jos tiedät miksi sinulle on tärkeä näyttää hyvältä.

Tavoitteen motivaattori voi olla joko ulkoinen tai sisäinen. ”Keppi tai porkkana” ovat tyypillisiä ulkoisia motivaattoreita. Palkinto tai rangaistus tulee tällöin kehosi ulkopuolelta. Teet tarvittavan siitä syystä, että lopputulos on sinulle mieluisa. Sisäiset motivaattorit ovat tyypillisesti henkilökohtaisempia. Ehkä teet jotain, koska se on mieluisaa tai tunne sen jälkeen on sinulle mieluisa. Sisäiset motivaattorit ovat yleensä vahvempia koska saamme niistä enemmän mielihyvää henkisesti. Tällöin jaksamme tehdä tavoitteemme eteen töitä, koska mielihyvä tulee sisältä eikä kehon ulkopuolelta.

Tee ihmeessä tavoitteita. Käytä kuitenkin tarpeeksi aikaa syiden miettimiseen. Suurin osam meistä haluaa vaikka ja mitä. Välillä kannattaa kuitenkin miettiä mitä oikeasti haluaa. Kärsiminen on aavistuksen helpompaa, kun tiedät syyn miksi kärsit.