Ihminen on jännä olento. Unelmoimme mukavuuksista ja hakeudumme kohti niitä, vaikkakaan ne eivät tee meitä onnellisiksi. Päinvastoin, mukavuudet tekevät meistä epäonnellisia.

Uskon vahvasti, että vastoinkäymiset kasvattavat meitä ihmisinä. Olen kerta toisensa jälkeen tavannut henkilöitä, jotka ovat kokeneet epäonnea ja uskomattomia vastoinkäymisiä, mutta silti he ovat onnellisia. Olen myös tavannut paljon ihmisiä, joille elämä on ojentanut kultalautasella lähes kaiken, mutta silti he ovat epäonnellisia.

Kun selviät haasteista ja vastoinkäymisistä, kasvat ihmisenä. Saat itsetuntoa ja varmuutta siihen, että kestät vaikeuksia ja pärjäät omillasi vaikka mikä tulisi vastaan. Vastoinkäymisten kautta saat voimaa. Jos et koskaan kohtaa vastoinkäymisiä, alat välttelemään niitä. Välttely johtaa pakenemiseen ja vaikkakin pakeneminen saattaa joissain tilanteissa olla viisasta, se harvoin ainakaan johtaa voimaantumiseen. Jos pakenet usein, alat kääntyä kuoreesi ja täten alat epäilemään omaa kykyäsi kohdata vastoinkäymisiä ja haasteita.

Onnellisuus ei tule siitä että teet asioita jotka johtaa tarpeentyydytykseen. Onnellisuus tulee siitä, että teet asioita jotka ovat merkityksellisiä. Itseasiassa merkityksen puute johtaa kärsimykseen. Siksi kärsimykselle on löydettävä tarkoitus, jotta voit vapaaehtoisesti sitä harjoittaa ja sen kautta voimaantua. Toisinsanoin kärsimykselle on löydettävä syvempi tarkoitus, jotta opit kestämään sitä ja jotta siitä tulee elämäntapa.

En usko että ihmiset tulevat Basementille päivittäin haastamaan itseään ja jossain määrin kärsimään pelkästään tavoitellakseen kaunista ulkomuotoa tai parempaa fyysistä suorituskykyä. Uskon, että päivittäiselle kärsimykselle ja vapaaehtoisesti siihen hakeutumiselle on syvempi merkitys, vaikka et itse sitä tiedostaisikaan.

Itse harrastan jonkun verran kylmäaltistusta. En niinkään terveysvaikutusten toivossa, vaan yksinkertaisesti koska se on vastenmielistä. Teen sen ilman saunomista, koska se on epämukavampaa niin. Kävelen metsään, riisuudun laiturilla ja pulahdan lampeen. Itse riisuutuminen kylmässä ilmassa ja kylmään veteen upottautuminen, ei ainakaan minulle ole mitenkään nautinnollista. Nautinto tulee kuitenkin jälkeenpäin, kun tiedostan että olen voittanut taas itseni ja vapaaehtoisesti käynyt epämukavuusalueella, vaikkakin jokainen tekosyy on ennen tätä rituaalia taatusti käynyt mielessä.

Yhtälailla kovaa treenaaminen on hengellinen harjoitus. Se pakottaa meidät päivä toisensa jälkeen tekemään jotain raskasta. Tämän ansiosta epämukavuuden rajat siirtyy ja mukavuusalue kasvaa, alat nauttimaan pienimmistäkin mukavuuksista. Kasvamme vahvemmiksi siis myös henkisellä tasolla kun liikutamme rautaa. Ihmismieli tarvitsee raskasta työtä pysyäkseen vahvana.

Se näky ihmisten kasvoilla kun joku nostaa uuden ennätyksen, varsinkin jos kyseessä on henkilö joka ei ole koskaan uskonut pystyvänsä nostelemaan raskaita painoja, on meille valmentajille merkki onnistuneesta työstä. Se onnellisuus ja ennen kaikkea se kasvun hetki, mikä henkilöstä juuri sillä välittyy on tulosta vapaaehtoisesta säännöllisestä vastoinkäymisten kohtaamisesta.

Ihmiset jotka vapaaehtoisesti kohtaavat vaikeuksia ja vastoinkäymisiä säännöllisesti ovat myös yleensä positiivisempia. Positiivisuus minulle ei ole sitä, että elämässä näkee pelkästään aurinkoa ja sateenkaaria, vaan luottoa siihen, että pärjää vaikka välillä myrskyää, sataa kaatamalla ja olet hetkellisesti vailla sateensuojaa.

Joten, seuraavan kerran kun tartut tankoon ja tiedät kärsimyksen tulevan vastaan hetken päästä, ota se vastaan avosylin ja nauti siitä. Jokaisen kärsimyksen jälkeen olet taas hitusen vahvempi sekä henkisesti että fyysisesti.

 

Kansikuva: Jallu ”Soutaja” Saario

Kansikuvan malli: Joonas Mäkipelto. Tältä näyttää kädet kun on Guinnesin ennatyksen verran leukoja.